Miina Kajos

Pääsin varapaikalta keskiviikon kaupunginvaltuuston kokoukseen osaksi aikaa. Se oli hyvä, sillä käsittelyssä oli aihe, joka sivusi minua suututtanutta löytöeläinpalvelujen kilpailuttamista. Sääli, että asia tosiaan vain sivusi ympäristölautakunnassa aiemmin tekemäämme päätöstä, joten sen kummemmin tilanteeseen ei tuolla pystynyt puuttumaan. Ajattelin kuitenkin, että tämä on ehkä ainoa tilaisuus nostaa aihe keskusteluun valtuustosalissa. Kokouksen jälkeen käytiin parin valtuustotoverin kanssa baarissa.

Toin puheenvuorossani esiin keskeisimmät niistä epäkohdista, joista olen kirjoittanut jo aiemmin ympäristölautakunnan kuulumisten yhteydessä. En missään nimessä halua etukäteen tuomita tulevaa palveluntarjoajaa, sillä on täysin mahdollista ja toivottavaa, että palvelu tulee pelaamaan hyvin. Tarjouspapereiden perusteella oli minusta ilmeistä, että palvelua tulevat ylläpitämään varsin eläinrakkaat ja kokeneet ihmiset. Tällä perusteella en usko, että luvassa olisi mitään tietoista vedätystä.

Huolestuttavaa kuitenkin on, että tarjouskilpailuun tuli vain yksi tarjous, joka jätti avoimia kysymyksiä. Useampi eläinsuojelun asiantuntija on myös pitänyt tarjouspyyntöä puutteellisena, mikä on osasyy siihen, ettei mm. Helsingin eläinsuojeluyhdistys jättänyt tarjousta. Ympäristölautakunnassa toimimme palveluntarjoajaa “valitessamme” mielestäni vain kumileimasimina, koska emme toiveistani huolimatta voineet kireän aikataulun takia edes jättää asiaa pöydälle ilman, että palvelun katkeamattomuus olisi taattu. Kätemme olivat täysin sidotut, kun itse kilpailutuspäätös oli tehty jo vuosia aiemmin, ja nyt oli kuitenkin saatu yksi muodollisesti pätevä tarjous.

Tämän ja eräiden aiempien esimerkkien perusteella totean tämän yleisen kilpailutusvimman olevan aivan sietämätöntä kaikille asianosaisille. Palveluiden kohteena ovat usein kaikkein puolustuskyvyttömimmät, kuten vanhukset, vammaiset ja eläimet. Päättäjänäkään ei näköjään pysty puuttumaan asioiden kulkuun, vaikka kuinka haluaisi, yrittäisi ja perehtyisi. Myös vaikkapa palveluntarjoajana toimivalle pienyritykselle voi olla kohtuutonta, jos se joutuu hoitamaan hommansa huonosti, kun palvelu on lähtökohtaisesti alihinnoiteltu. Eikä oletetuista säästöistä ja tehokkuudesta taida näkyä jälkeäkään.

Valtuustossa löytöeläinkeskusteluun osallistuivat lisäkseni Hannele Luukkainen (kok., Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen pj) ja Sanna Hellström (vihr., eläinlääkäri), joiden voinee tehtäviensä puolesta olettaa olevan hyvin perillä tällaisista asioista. Eivätpä nämäkään puheenvuorot juuri mieltä rauhoittaneet. Kaikki näyttivät olevan yhtä mieltä siitä, että homma on hoidettu kaupungin osalta huonosti. Mutta kuten alussa sanoin, emme olleet tuossa kokouksessa tekemässä asiasta päätöksiä. Turhauttavaa jälleen! Ehkäpä on kuitenkin hyvä, että sai edes nostettua ongelmia esiin.

Ennen valtuuston kokousta ryhmässämme kävivät HYY:n edustajat kertomassa asuntopoliittisista tavoitteistaan, jotka tietysti itsekin entisenä ylioppilaskuntatoimijana koen kovin läheiseksi. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä suhtautuu ylipäätään suopeasti opiskelija-asuntojen lisäämiseen, kuten muuhunkin sosiaaliseen asuntotuotantoon, joten tämä tapaaminen sujui varsin leppoisissa merkeissä.

Valtuustoa edeltävän ryhmäkokouksemme tunnelmaa nosti myös Hanna-Kaisa Siimeksen syntymäpäivä, jonka kunniaksi joimme kakkukahvit. Valtuuston kokous jäi harvinaisen lyhyeksi, joten päädyimme vielä sen jälkeen Hanna-Kaisan ja Sirpan kanssa toviksi istumaan baariin, mikä osoittautui varsin terapeuttiseksi vertaistueksi. Olen nimittäin viime aikoina ollut aika ahdistunut, turhautunut ja stressaantunut siitä, etten koe voivani päättäjänä vaikuttaa asioihin tarpeeksi, vaikka kuinka yrittäisin. Juttutuokiomme oli minulle tosi lohdullinen ja auttoi uskomaan itseeni.

Juuri flunssasta toipuvana ja työkiireiden keskellä minun ei tietystikään ollut järkevää käydä baarissa, mutta mielenterveyden kannalta se varmasti sitä oli. Viime aikoina on mietityttänyt, miten sitä oppisi paremmin olemaan stressaamatta politiikasta ilman, että kuitenkaan muuttuisi kyyniseksi tai lakkaisi välittämästä. Uskon sen olevan mahdollista.

Miina