Miina Kajos

Äitiyslomani takia varajäseneni Perttu Iso-Markku pääsee lähiaikoina poikkeuksellisen usein ympäristölautakunnan kokoukseen. Tässä Pertun raportti viime kokouksesta:

Eilisen ympäristölautakunnan kokouksen pääosan vei taas käsittelyssä ollut asia “maastotapahtumien järjestämisen yleiset suuntalinjat”. Monivaiheisessa asiassa otettiin taas aikalisää, kun lautakunta palautti esityksen uudelleenvalmisteluun äänin 6-3.

Kyse on siis siitä, miten Nuuksion alueelle perustettavat uudet luonnonsuojelualueet vaikuttavat alueella järjestettäviin maastotapahtumiin, kuten suunnistuskilpailuihin, partiolaisten retkiin ja muihin.

Minä ja neljä muuta lautakunnan jäsentä tapasimme maanantaina järjestöjen edustajia asian tiimoilta. Keskustelussa olivat mukana Suomen luonnonsuojeluliitto, suunnistajat, partiolaiset ja Suomen Latu. Tämän(kin) keskustelun pohjalta valtaosa lautakunnasta päätyi siihen, että valmistellaan uusiksi.

Omat perusteluni sille, miksi asiassa tarvitaan vielä uusi tuumaustauko ovat seuraavat:

- Maastotapahtumia järjestäviä järjestöjä ei ole otettu mukaan valmisteluprosessiin riittävässä määrin. Nyt järjestöillä on vääriä käsityksiä ympäristökeskuksen aikeista ja päinvastoin. Samaa epätietoisuutta ovat kokeneet myös lautakunnan jäsenet.

- Päätöksenteon tueksi tarvittaisiin kokonaiskuva siitä, mitkä ovat maastotapahtumien järjestämismahdollisuudet Nuuksiossa nyt ja kuinka uudet suojelualueet niihin vaikuttavat.

- Maastotapahtumiin liittyvään lupamenettelyn hoitamiseen tulevaisuudessa tarvittaisiin selkeä ehdotus, joka ei tekisi tapahtumien järjestämisestä jatkossa byrokraattisesti ylivoimaisen raskasta.

- Nuuksion alueelle tarvittaisiin kokonaisvaltaisempi kartoitus arvokkaista lintu- ja kasvikohteista ja kokonaisvaltaisempi suunnitelma niiden turvaamisesta lisääntyvän virkistyskäytön olosuhteissa. Organisoidut maastotapahtumat muodostavat Nuuksion virkistyskäytöstä vain 7% - miten pidetään huolta, että myös se loppuosa virkistyskäytöstä ei aiheuta kulumista tai häiritse lintujen pesintää?

Kaikki tämän asiavyyhden eri tahot ovat herttaisen yksimielisiä siitä, että uusia luonnonsuojelualueita tulee perustaa. Uusien alueiden perustamisen jälkeiset käytännöt ovat ne, jotka ovat huolenaiheena. Maastotapahtumia järjestävät järjestöt pelkäävät raskaita ja byrokraattisia lupamenettelyjä, jotka tulevat hankaloittamaan toimintaa sekä alueiden täydellistä käyttökieltoa suurimmaksi osaksi kesää.

Ympäristökeskus ei valitettavasti ole tehnyt mitään näiden pelkojen lieventämiseksi. Itse (ainakin vielä) uskon, että asiallisella dialogilla asia saadaan viedyksi eteenpäin hyvään lopputulokseen, jossa helsinkiläiset pääsevät edelleen suunnistamaan ja retkeilemään, mutta arvokkaat linnustot ja kasvistot on turvattu.

Miina