Huonot äidit ja sankari-isät
14. Helmikuuta 2008
Olin viime perjantaina ekaa kertaa sitten Louhen syntymän viettämässä kavereiden kanssa lähibaareissa iltaa oikein pitemmän kaavan mukaan. Enimmäkseen oli todella mukavaa, sillä tapasin niin paljon tuttuja, joita en ollut vähään aikaan tavannut. Karaokekin oli kivaa pitkästä aikaa.
Harmittamaan jäi kuitenkin eräs ajattelematon kommentti, jonka kuulin. Minulle nimittäin tokaistiin: “Et sitten näköjään viihdy kotona vauvan kanssa.” Hyvänen aika! Ymmärtäisin, jos istuisin joka päivä baarissa aamusta iltaan, mutta jos vietän siellä ensimmäistä kertaa iltaa yli kolme kuukautta lapsen syntymästä, tuollainen kommentti on aika älytön.
Pikkujuttuhan tuo sinänsä oli, mutta siltikin se oli taas yksi osoitus siitä, miten erilaisia vaatimuksia eri sukupuolille asetetaan vanhemmuuden suhteen. En nimittäin usko, että tuollaista ihan äkkiä sanottaisiin kenellekään miehelle, vaikka olisi kuinka pian lapsen syntymän jälkeen baarissa.
Yhä edelleen valitettavan monet ylläpitävät ajatusta, jonka mukaan naisen kuuluu omistautua pelkästään vauvalle, kun taas mies on sankari suunnilleen heti, jos vaihtaa yhdetkin vaipat. En muista missä se oli, mutta hiljattain joku koti-isä kärjisti turhautuneena jossain ohjelmassa, kuinka koti-isäksi ryhtyminen mielletään nykyäänkin niin kummalliseksi, että heti kohta ovat tv-kamerat ja toimittajat ovella tekemässä juttua aiheesta.
Juuri tuollaisesta ajattelusta pitäisi päästä eroon, sillä mahdollisen täysimetyksen päätyttyä ei ole syitä, miksi äiti olisi automaattisesti parempi lapsen hoitaja. Yksi keskeinen keino tasa-arvon edistämiseen on tietenkin vanhempainvapaakustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken, mikä parantaisi merkittävästi naisten asemaa työmarkkinoilla.
Toisaalta onhan viime aikoina hyvin nostettu esiin sekin, ettei miehen jääminen kotiin tällä hetkelläkään välttämättä ole perheelle mikään kauhea taloudellinen tappio, sillä verohyödyt voivat olla merkittävät. Tosin ainakin meidän perheessämme apurahatyöhön liittyvä olematon turva vanhempainvapaan varalle on iso päänvaiva, eli tässä on jälleen yksi pikaista korjausta vaativa epäkohta.
Jokainen voi tietenkin myös omalla kohdallaan vaikuttaa asenteisiin. Itse koetan pyrkiä jakamaan vanhemmuuden vastuun omassa perheessämme mahdollisimman hyvin. Ja aion jatkaa myös sosiaalista elämääni, johon kuuluvat muun muassa nuo edellä mainitut satunnaiset baari-illat. Tämänhän nyt pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta sanotaan kuitenkin: Se, että välillä viettää omaa aikaa ei todellakaan tarkoita, etteikö viihtyisi hyvin vauvan kanssa.
Miina
15. helmikuuta 2008 kello 15.02
Hear, hear. Minä olen kyllä kaikkeni tehnyt murtaakseni tätä äitimyyttiä omalta osaltani, ja julistanut kaikille aina kovaan ääneen olevani kaikkea muuta kuin ihanteellinen kotiäiti. Eipä kukaan ehdi heittämään idioottia kommenttia, kun tietää jo mistä on kyse. Meidän perheessä minä kävin varmasti miestä useammin ulkona imetysaikana, mikä ei toki ollut kovin montaa kertaa sekään mutta kuitenkin.
Jotenkin sitä tosiaan pitäisi itsestäänselvyytenä oman sukupolvensa kesken, että hommat jaetaan jos ei tasan niin ainakin sukupuolesta riippumattomien toiveiden, taipumusten ja jaksamisen perusteella. Puheiden tasolla niin tietenkin tehdäänkin jo aivan kaikkialla, mutta tilastot ja lipsautetut kommentit taitavat vielä todistaa muuta.
Henkilökohtaisesti en minäkään haluaisi lukea enää yhtään isoa lehtijuttua modernista pehmoisästä, joka *hui!* käytti kaikki 18 isyyslomapäiväänsä! Ei kaikkien isien tarvitse jäädä kotiin, mutta olisiko maailmassa ihmeellisempiäkin asioita?
21. helmikuuta 2008 kello 22.38
Tervehdys ja onnittelut vauvan syntymästä näin jälkikäteen! Niin samanlaisia mietteitä täällä tuosta äitien ja isien “eriarvoisuudesta” kuin minullakin *huoh*. Itse olen moneen otteeseen saanut kuulla hämmästelyjä siitä, miten olen “päässyt” ilman lapsia oikein ruokakauppaan tai miten luksusta onkaan, kun käyn kerran viikossa avoimen yliopiston luennolla. Ylipäätään jos ja kun liikun ilman lapsia, tulee aina joku kysymään, mihinkä olen lapset JÄTTÄNYT. Niin, ehkä isälleen…? Eipä vaan miehille kukaan tule koskaan ihmettelemään, että missäs lapset.
Kiva, että pääsit vähän vapaalle, ja yritä jättää tuollaiset kommentit omaan arvoonsa!