Harmi ja helpotus
9. Toukokuuta 2008
En saanut hakemaani työpaikkaa, jonka haastattelusta aiemmin kirjoitin. Tietenkin harmittaa jonkin verran, koska niin kiinnostavat paikat ovat harvassa. Enemmän taidan kuitenkin silti olla tyytyväinen ja helpottunut. Olin jo etukäteen ehtinyt ajatella, että on oikeastaan hyvä, kävi kummin tahansa.
Olen tyytyväinen, että pääsin työnhaussa ihan loppusuoralle, sillä se luo uskoa myöhempiin työnsaantimahdollisuuksiin ja toisaalta työnhausta on aina hyvä saada harjoitusta aika ajoin. Tämä oli kaikkiaan varsin opettavainen ja miellyttävä työnhakukokemus. Olen myös tyytyväinen, että ylipäätään hain paikkaa, vaikken ollut suunnitellut näin pian palaavani töihin vanhempainvapaalta. Luulen, että minua olisi jäänyt harmittamaan, jos olisin jättänyt hakematta.
Ennen kaikkea perhesyistä olen tavallaan helpottunut, että paikka jäi saamatta ja pystyn pitämään kiinni alkuperäisistä suunnitelmista. Nyt saan olla pidempään vanhempainvapaalla, ja kesällä voimme Esan lomien aikana viettää paljon yhteistä vapaa-aikaa perheen parissa. Ihanaa! Niinhän se kuitenkin on, että töitä tulee ja menee, mutta tätä vauva-aikaa ei saa takaisin.
Toki vähäsen huolettaakin, koska oman alani työllisyystilanne ei ole erityisen hyvä. Taloudellisestikin tietysti voisi mennä paremmin, mutta eiköhän tässä jotenkin selvitä. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut: Sopeutumista auttaa kummasti, ettemme ole missään vaiheessa edes ehtineet tottua sellaiseen tilanteeseen, jossa samanaikaisesti molemmilla meistä olisi sekä säännölliset että kohtuulliset tulot.
Miina
