Oma lehmä ojassa ja vaalit tulossa?
21. Elokuuta 2008
Kantoliina-aloitteeni on viime aikoina näkynyt jonkin verran julkisuudessa ja useampi henkilö on ikäväkseni tulkinnut sen niin, että pyrkisin vartavasten esiin vaalien lähestyessä. Sen lisäksi olen kuullut epäilyjä, että haluaisin aloitteen avulla ajaa vain omia etujani; onhan perheessämme pieni lapsi ja toinenkin tulossa. En nyt millään malta olla kumoamatta em. oletuksia.
Ensinnäkin aloite on tehty noin kaksi vuotta sitten, eli vaalikauden puolivälissä, jolloin lapsenteko ei edes kuulunut suunnitelmiini. Aloite vain on ollut niin kiistanalainen, että sitä on palloteltu kaupungin päätöksenteossa poikkeuksellisen pitkään.
Ylipäätään tuntuu kovin vieraalta ajatukselta ajaa politiikassa vain omaa etuaan. Suurin osa tekemistäni aloitteista on liittynyt asioihin, jotka eivät ainakaan suoraan koske omaa tämänhetkistä elämääni. Ideat ovat yleensä tulleet saamieni yhteydenottojen kautta. Sitä vartenhan tuolla päätöksenteossa mukana ollaan, että viedään eteenpäin asukkaiden tärkeäksi kokemia asioita.
On toki totta, että omakohtaiset kokemukset tuovat usein lisäpontta asioiden ajamiseen, eli sikäli myös niillä on merkitystä. Ehkä pitäisikin olla ihan tyytyväinen, että minua syytetään oman edun ajamisesta, kun puolustan perheellisten joukkoliikenteen käyttäjien asemaa. Onhan se kuitenkin hieman eri asia kuin profiloitua vaikkapa vain äveriäiden sijoittajien edustajaksi.
Kun epäillään lähestyvien vaalien olevan syynä aktiivisuudelle, voi myös kysyä, olisiko muka hyväksyttävää lopettaa kokonaan muu toiminta vaalityön ajaksi. Minusta on itse asiassa aika surkeaa, että vaalityö kuormittaa ehdokkaita niin paljon, että muut hommat usein kärsivät. Välittömän vaalityönhän pitäisi olla sivuseikka verrattuna koko vaalikauden aikaiseen toimintaan luottamustehtävissä tai muualla.
Usein valitetaan, että poliitikot näkyvät vain vaalien aikaan. Väitteessä on kyllä perää, mutta osittain on myös niin, ettei politiikka kiinnosta kaikkia äänestäjiäkään vaalien välillä (jos niiden aikaankaan). Olen itse osallistunut monenlaisiin tapahtumiin myös vaalien välillä, eikä ole ihan yksi kerta, kun olen saanut kuulla kysymyksen: “Mitä sä täällä teet, eihän nyt ole mitkään vaalit tulossa?” Eli paljon on tehtävää, jotta politiikan teko tulisi niin lähelle ihmisiä, etteivät vaalit näyttäytyisi ainoana ja monien toivottomaksi kokemana vaikutuskanavana.
Ajatus vaalien läheisyydestä motiivinani on sikälikin virheellinen, että vauvanhoito on viimeisen vuoden aikana jonkin verran rokottanut aktiivisuuttani aiempaan verrattuna. Olen toki edelleen ollut innolla mukana, mutta olen halunnut huolella välttää ylirasitusta. Ylirasittuneena en olisi hyödyksi kenellekään, ainakaan pitkään.
Jossain vaiheessa harkitsin jopa kunnallispolitiikasta luopumista tämän kauden jälkeen, mutta kyllä meitä pienten lasten vanhempiakin päätöksenteossa tarvitaan. Aivan uusin silmin nykyään tulee katsottua mm. neuvolapalveluita, päivähoitoasioita, leikkipuistojen toimintaa, lapsiperheiden toimeentuloa, asuntotilannetta, varhaisen puuttumisen ja tuen tarvetta, liikkumisen esteettömyyttä, lähipalveluita yms. Silti toki pyrin pitämään silmät auki muillekin asioille.
Kunnallispolitiikassa onneksi kaikkialla on varajäsenet, joten tehtäviä on mahdollista jakaa ja mitoittaa oman jaksamisen mukaan. Eikä pelkkä kokouksissa istuminen ole ainoa tapa vaikuttaa. Eikä myöskään itse ehdokkaana tai luottamushenkilönä oleminen. Aina vain haluan korostaa, että minuun (ja/tai muihin päättäjiin) kannattaa ottaa yhteyttä, jos jokin asia kaupungissa mättää tai tulee mieleen parannusideoita. Yksin kun ei millään voi kaikkea huomata.
Miina
