Miina Kajos

Torstai-iltana kävi niin huvittavasti, että jäin telkien taakse Malmin hautausmaalle. Tai näin jälkikäteen ajatellen sattumus on huvittava; sillä hetkellä ei paljon naurattanut.

Kävelin kotiin Viikissä pitämästämme liikennekeskustelusta Malmin hautausmaan läpi, koska oletin hautausmaan olevan avoinna klo 22:een. Kuinka ollakaan portit Pihlajamäen puolella olivat kuitenkin jo kiinni. Kirosin ensin etuajassa suljettuja portteja, mutta jälkikäteen kävi ilmi, että loka-huhtikuussa hautausmaa suljetaankin jo klo 20. Silti olin päässyt Viikin puolelta sisään vielä puoli yhdeksän jälkeen!

Olin siis ypöyksin teljettynä pilkkopimeälle hautausmaalle. Näin raskaana ollessani en myöskään ollut kykenevä kiipeämään muurien yli. Hautausmaalla tehtävien tietöiden takia en liioin uskaltanut lähteä palloilemaan ympäriinsä etsiäkseni jostain avointa porttia. On muuten hämmästyttävää, kuinka pimeä hautausmaa onkaan tähän aikaan vuodesta, kun ei ole lunta eikä juurikaan kynttilöitä.

Lopulta en keksinyt muuta ratkaisua kuin soittaa hätäkeskukseen. Hieman hävetti soittaa sinne tällaisessa asiassa, mutta olivat siellä kuitenkin kovin ymmärtäväisiä. Enhän oikein voinut yöksikään jäädä hautausmaalle. Eipä mennyt aikaakaan, kun ystävälliset poliisit ja vartijat tulivat päästämään minut pinteestä.

Hiukan olin kyllä pöllämystynyt. Kaikenlaista sitä sattuukin vaalikampanjan aikaan, vaikka tämähän toki olisi voinut tapahtua muulloinkin. Silti tämä jää varmaan mieleen tämän vaalityön huvittavimpana kommelluksena.

Nyt alkaa jo vaalitulos hiukan jännittää. Joka tapauksessa olen tyytyväinen tekemäämme vaalityöhön sekä siihen, että olen saanut pidettyä työn määrän tolkullisena niin, että aikaa on jäänyt myös levolle, perheelle ja ystäville.

Tänään vietän leppoisaa kotipäivää, kunnes äitini tulee lapsenvahdiksi. Sen jälkeen mennään äänestämään, ostarille Ralliin syömään sekä sieltä ravintola Kaisaniemeen vaalivalvojaisiin. Tervetuloa mukaan!

Miina